VIDEONEUVOTTELUT – OSA 1

Palataan perus aiheeseen eli videoneuvotteluun. Mitä videoneuvottelu on ollut ja mitä se on nykyisin? Kun 2001 tulin (Kuopion yliopisto) yliopistolle oppimiskeskukseen töihin, videoneuvottelut tai videoneuvottelulaitteet oli juuri tullut yliopistolle. Laitteet oli ISDN/LAN pohjaisi, tietokoneeseen istutettu kortti/softa yhdistelmä. Sitten tuli rautapohjaiset laitteet jotka yleensä oli auditoriossa tai siirrettävässä kaapissa oleva kokonaisuus. Näiden laitteiden pääkäyttäjät (videoneuvottelu pioneerit) nauttivat suurta kunnioitusta, koska kukaan muu ei osannut käyttää niin monimutkaisia laitteita – jotka toimivat vain kun he niitä käskivät. Laitteita saatettiin rahdata tilasta toiseen kunhan siellä oli jonkun sortin televisio tai hikinen projektori. Silloin toiminta perustui pitkälti videoneuvottelulaitteen ympärille, muu tekniikka ei näytellyt kovinkaan suurta osaa tässä kokonaisuudessa. Yhteydet maksoivat, koska tiedonsiirtona saatettiin käyttää (isdn) puhelinlinjaa ja palveluun haettiin apua paikallisesta puhelinyhtiöstä, jotka hinnoittelivat palvelun suhteellisen kalliiksi. Opetusta kuitenkin tuli verkon välityksellä ja jossain päin maailmaa luennoitsija mumisi mikrofoniin ja videoneuvottelulaitteen kameralla kuvattiin piirtoheittimen kuvaa valkokankaalta – ja kaikki oli ihmeissään... Tätä kaikkea tosin tapahtuu vieläkin – valitettavasti.

Tandberg 800

Sitten tuli verkkokokousjärjestelmät, jota pidettiin (myös meille Kuopioon) kankeiden  videoneuvottelulaitteiden tappajina. Kuvan- ja äänenlaatu oli sitä vuosituhannen alun vn-laitteiden tasoa, mutta sovellusta jaettiin ja muokattiin yhdessä, chattäiltiin ja tehtiin tehtäviä jne... Tämä oli ja on edelleen hienoa! Homma vuosien varrella alkoi paisua ja kuviteltiin että tämä hävittää viimeisetkin rippeet videoneuvottelulaitteista, jotka eivät olleet kehittyneet hetkeen. Haluttiin verkkokokousjärjestelmät auditorioihin ja auditorioiden videoneuvottelulaitteiden kamerat järjestelmän käyttöön ja tavallaan palattiin samaan tilanteeseen mihin oltiin jääty videoneuvottelulaitteiden kanssa. Tämä ei poistanut sitä todellisuutta, että verkkokokousjärjestelmät oli rakennettu työasemalta käytettäväksi, jossa istutaan kuulokemikrofonit päässä, mikrofoni mutella jos ei sanottavaa. (Oma kommentti väliin – ”itseä ärsyttää, kun verkkokokoustetaan, niin ensimmäisenä pistetään myös kuva mutelle ja kukaan ei tiedä, missä vastapuoli on menossa, onko edes koneen ääressä J”) Iso virhe on pistää kaksi erilaista tekniikkaa taistelemaan keskenään, kun olisi pitänyt profiloida tuotteet palvelemaan sitä omaa spesiaali- sektoria mihin ne ovat tarkoitettu!

Verkkokokous

Toinen piirre oli lähteä käyttämään näitä rintarinnan. Eli videoneuvottelulaitteet jakoivat kuvan ja äänen ja verkkokokousjärjestelmä jakoi sovelluksen. Tämä oli hyvä idea videoneuvottelulaitteesta jossa tietokoneen kuvaa ei voinut jakaa – mutta... Sitten tuli videoneuvottelulaitteet joissa tämä ominaisuus oli olemassa ja ihmiset jakoivat siitä huolimatta sovellusta verkkokokousjärjestelmillä - meillä UEFissa nyt kaikissa laitteissa on tämä ominaisuus ja tätä ei vielä meilläkään kaikki tiedä tai halua tietää. Verkkokokousjärjestelmät on ja pysyy käytössä ,kuten myös videoneuvottelulaitteet koska molemmilla on omat vahvuudet sekä molemmilla on myös omat kannattajat. Minä en katso kuuluvani suoraan kumpaankaan, vaan haluan ammattimaisesti todeta molempien tuotteiden vahvuudet! Tehtäväni on saada nämä palvelut toimimaan hyvin, jopa integroitumaan, jolloin mitään purkka patentti virityksiä ei tarvitse opetustiloihin rakennella!

Tässä ensimmäinen osa tarinaa nimeltä videoneuvottelut, joka kertasi taustaa ennen nykypäivää. Kakkos-osassa paneudutaan nykypäivän videoneuvottelutilaan ja miten videoneuvottelutila nykyisin rakentuu..